Arjen ankkurihetkiä


About being there.

Maaret Kallio puhui uusimmassa kirjassaan mielen luontaisesta vaeltelevuudesta ja sen ajoittaisesta pysäyttämisestä. Siitä, kuinka arjessa pieniäkin asioita helposti suorittaa ajatus jossakin menneessä tai tulevassa, eikä välttämättä muisteta laskeutua kuhunkaan tilanteeseen. Hän kehotti kiinnittämään huomiota muutamaan arjen ankkurihetkeen, toistuvaan rutiiniin, jossa tietoisesti päästetään irti kaikesta muusta ja keskitytään ainoastaan omiin tuntemuksiin, ympäristöön, aisteihin ja meneillään olevaan hetkeen.

___

Maaret Kallio wrote in her last book about our wandering minds and the importance of stopping them every once in a while. About how we tend to do everyday things without really being there and forgetting to throw an anchor to the most important moments, to the smallest things. She encouraged us to notice a few of our routines and start doing them mindfully – focusing on our thoughts, surroundings, senses and that actual moment.

Minä heitän ankkurin maahan näinä hetkinä:

Kun keitän aamupuuroa. Toisin kuin esim. lounasta kokkaillessa (jolloin juoksen vähä väliä koneelle ja yritän pysyä mahdollisimman tehokkaana), seison aamulla kattilan vieressä ja hörpin sitruunavettäni. Mietin vireystasoani ja kuulostelen, miltä kroppa tuntuu kulloisenakin päivänä. Lyhyt, mutta tärkeä hetki heti ensimmäisenä aamulla!

Kun luen. Ehkä tosin vähän toisenlaista pysähtymistä, kun en niinkään keskity ympäristöön tai itseeni, mutta ehdottomasti vain yhteen asiaan ja sen aiheuttamiin tuntemuksiin. Leffateatterit ja kirjat ovat mulle sellaisia, minkä parissa ei mietitä mitään muuta!

Kun käyn kävelyllä. En nykyisin enää koskaan kuuntele musiikkia lenkillä, vaan koitan nimenomaan ankkuroida itseni tilanteeseen ja luonnon keskelle. Välillä tulee edelleen soitettua tai lähetettyä ääniviestejä läheisille, mutta muutoin pyrin pitämän kännykän taskussa aina ulkoilun ajan. Ehkä siis on ihan hyväkin asia, ettei iPhonin akku kestä Suomen ulkoilmaa talvella, haha!

___

Here’s my anchor moments:

When I make my morning oatmeal. This is not me cooking in general – I usually make my lunches in a rush and go to my computer while my meal is getting ready. But when I make my oats, I’m just standing there, drinking my lemon water. Thinking about how alert I am on that particular day and how do I feel. It’s short, but important routine of mine!

When I read. This is a bit different kind of anchoring, because I’m not really scanning my body or focusing on my surroundings, but I’m definitely focusing only one thing and my feelings about that. It’s like going to the movies for me – when I focus only on something interesting.

When I walk in the nature. I always used to listen to music when I went jogging, but nowadays I just try to root myself to the moment and focus on the nature. I sometimes like to make a call or voice message to my loved ones, but other than that I keep my phone away from my jogging routes. I guess it’s a good thing after all, that a battery of iPhone can’t handle the Finnish weather, haha!

Toki myös esim. läheisten seura, lounastreffit ja muut vastaavat tapaamiset juurruttavat ajatukset ainoastaan siihen yhteen hetkeen, mutta minulle ainakin nämä omat tuokiot ovat enemmänkin sellaista tietoista pysähtymistä, mistä Maaretkin puhui kirjassaan. Tietynlaista jarruttamista omien ajatusten voimalla, mitä pitäisi aina muistaa varjella.

Minkälaisia hetkiä teille tulee mieleen? :)

PS. Tuhannet kiitokset kannustavasta palautteesta perjantaiseen videooni, tuli niin kiitollinen fiilis. <3

___

Of course for example seeing your friends and going for lunch meetings etc. are also moments where you focus on that particular moment, but I think your own, conscious moments are the ones that you should protect and shouldn’t take them for granted.

Do you have any thoughts or moments in your mind? :)

PS. Thanks a million about your supportive feedback of my Friday’s video, I was all smiles and feeling grateful. <3

Photography – Katarina

6 Comments

  • johannaturpeinen
    November 30, -0001 at 12:00 am

    Haha, sama pointti kuitenkin 😉 Lilla Roberts hotelli kyseessä! <3

    Reply
  • NennaKalsi
    November 30, -0001 at 12:00 am

    Olipa ihana postaus ❣ itselläkin nuo kävelyt on sellaisia ankkurihetkiä, jolloin pyrkii olemaan vain läsnä ja nauttimaan 👌🏼

    Reply
  • Nimi
    November 30, -0001 at 12:00 am

    Ankkurin heittäminen _maahan_ ei kyllä menoa hidasta, hehheh 😃 parempin ilmaisu olisi varmaankin tuo tässäkin käyttämäsi “ankkuroituminen”. Mikä on tämä ihana ja tunnelmallisen näköinen paikka? Tuo takka ei tosin taida paljoa lämmittää 😃

    Reply
  • wellnesswithsade
    November 30, -0001 at 12:00 am

    Ihana postaus! 💗

    Reply
  • johannaturpeinen
    November 30, -0001 at 12:00 am

    Kiitos kaunis <3 Kävely on kyllä parhautta – niin simppeli juttu kuin onkin 😃

    Reply
  • johannaturpeinen
    November 30, -0001 at 12:00 am

    <3 Kiiiitos!!!

    Reply

Leave a Reply